Verkkoajanvaraus valokuvaajalle: kuvaukset, ennakkomaksut ja gallerian toimitus

Maddie kuvaa häitä ja perhemuotokuvia kotinsa ylimääräisestä huoneesta käsin Länsi-Aucklandissa. Kahden ensimmäisen vuoden ajan koko hänen varausjärjestelmänsä asui Instagramin yksityisviesteissä. Joku laittoi viestiä ja kysyi kevään minikuvauksesta, hän vastasi hinnoilla, kysyjä hiljeni, hän muistutti viikon päästä, kysyjä sanoi olevansa yhä kiinnostunut, ja jossain tuossa hitaassa edestakaisessa puolet heistä katosi matkan varrelle. Ne jotka varasivat, unohtivat joskus koko jutun, koska viestiketju ei ole sitoumus.

Varaussivu, joka vastaa kysymyksiin puolestasi

Maddien illat söi samojen kolmen kysymyksen vastailu: mitä tarjoat, paljonko se maksaa ja oletko vapaana tänä päivänä. Varaussivu vastaa kaikkiin kolmeen kerralla. Hän listasi kuvaustyyppinsä niin kuin ruokalista listaa annokset: klassinen muotokuvaus, minikuvaus, kokonainen hääpäivä, jokaisessa kesto ja hinta valmiiksi kortissa. Asiakas avaa sivun, näkee hinnan kysymättä, valitsee päivän hänen todellisista vapaista ajoistaan ja varaa. Ei ketjua. Ei muistuttelua. Hän herää varattuun lauantaihin sen sijaan, että heräisi kysymykseen siitä.

Ennakkomaksu muuttaa ehkän kylläksi

Varattu päivä, jonka takana ei ole mitään, on kalleinta mitä valokuvaaja omistaa, koska sen pitämiseksi käännytät muita pois. Niinpä Maddie laittoi jokaiseen kuvaukseen ennakkomaksun. Kun asiakas varaa, hän maksaa etukäteen sovitun summan, ja loput erääntyvät kuvauspäivänä. Rahat menevät suoraan hänen tililleen, eivät jää alustan haltuun. Vaikutus ei oikeastaan liity rahaan. Kyse on siitä, että ennakon maksanut ihminen tulee paikalle, ja maksamaton ei aina tule. Poisjäännit, jotka ennen veivät häneltä kokonaisen lauantain, loppuivat lähes kokonaan.

Ennakkomaksussa ei koskaan ollut kyse sen päivän rahoista. Kyse oli siitä, että tiesi päivän olevan oikeasti totta.

Galleria on samassa linkissä

Tässä se osa, joka yllätti hänet. Kuvauksen varanneella asiakkaalla on jo kirjautuminen Maddien sivulle, sidottuna siihen sähköpostiin, jolla hän varasi. Kun editoinnit ovat valmiit, Maddie lataa ne yksityiseen galleriaan samalle tilille, ja asiakas näkee kuvansa siellä, mistä hän jo osaa katsoa. Ei uutta työkalua opeteltavaksi, ei kolmannen osapuolen kuvapalvelua omine salasanoineen, ei zip-tiedostoa, joka tukkii sähköpostin. He avaavat linkin, joka heillä jo oli, ja siellä ovat heidän kuvansa.

Galleria tekee kaksi työtä kerralla. Se toimittaa työn ja myy lisät. Maddien hintaan kuuluu tietty määrä editoituja kuvia, ja asiakas merkitsee sydämellä ne, jotka haluaa. Jos hän rakastuu useampaan kuin pakettiin kuuluu, galleria näyttää tarkalleen mitä lisäkuvat maksavat, hän maksaa, ja vasta sitten täysikokoinen lataus aukeaa. Siihen asti jokainen kuva on vesileimattu, verkkokokoinen vedos. Päättäväinen ihminen voi ottaa esikatselusta kuvakaappauksen, mutta hän saa siitä vain vesileimatun version, ja juuri se on koko pointti.

Mitä hän lopetti tekemästä

• Hinta- ja aikatauluviestien vastailu yksi kerrallaan iltaisin, kokonaisen kuvauspäivän jälkeen
• Ennakkomaksujen perääminen tilisiirtoina ja sen selvittely, kuka oli oikeasti maksanut
• Erillisestä kuvien katselu- ja galleriatyökalusta maksaminen kaiken muun päälle
• Lisävedosten ja lisäkuvien myynnit, jotka ennen valuivat hukkaan muistutusviestiin, jota kukaan ei koskaan lähettänyt

Mikään tästä ei vaadi valokuvaajaa muuttumaan yhdessä yössä bisnesihmiseksi. Laitat kuvauksesi verkkoon, otat ennakkomaksun käyttöön ja toimitat gallerian sinne, missä asiakas jo on. Paperityöt siirtyvät hiljalleen pois illoiltasi, poisjäännit hiipuvat, ja ne lisämyynnit, jotka ennen jäivät väliin, tulevat itsestään. Saat illat takaisin editointiin, tai olemiseen editoimatta, mikä hääsesongin jälkeen on oma ylellisyytensä.