Näin keskiviikkoillan juoksuporukka laskee itsensä nykyään

Reuben on vetänyt samaa keskiviikkoillan porukkaa neljä vuotta. Parikymmentä juoksijaa kokoontuu vanhalle rantavajalle järven laidalle ja jakautuu nopeampaan ja tasaisempaan ryhmään, ja sitten kierretään rantareitti auringon laskiessa kukkuloiden taakse. Hän valmentaa toisen ryhmän edestä ja toisen takaa, huutelee juoksutekniikkavinkkejä ja huonoja vitsejä suunnilleen yhtä paljon. Se on hänen viikkonsa paras osa. Sen selvittäminen kuka oikeasti oli tulossa oli ennen viikon huonoin.

Vanha keskiviikko

Näin lenkki varattiin ennen. Joku viestitti hänelle maanantaina ja kysyi onko tällä viikolla tilaa. Hän selasi peukalollaan taaksepäin sotkuista tekstiviestien ja ryhmächattien vyyhtiä laskeakseen ketkä olivat jo sanoneet kyllä. Jossain reilun kymmenen kohdalla laskut menivät sekaisin ja hän arvasi. Vakiojuoksijat maksoivat hänelle kymmenen dollaria lenkiltä, enimmäkseen käteisenä, joten hänen takkinsa taskussa kilisi kolikoita eikä hän koskaan muistanut kuka oli kuitannut ja kuka oli velkaa kahden viikon ajalta. Sitten joka keskiviikko viiden aikaan alkoivat viestit kuin kellon tikitys. Onko se vielä tänään? Näyttää vähän villiltä ulkona. Hän siristi taivaalle ja teki päätöksen, ja vastasi sitten jokaiselle yksitellen samalla kun yritti pukea omat varusteensa.

Se pysyi kasassa, juuri ja juuri. Se myös nielaisi hänen maanantai-iltansa ja puolet keskiviikostaan, eikä mikään siitä ollut valmentamista.

Yksi lenkki kiinteänä iltana, paikoille katto

Nyt keskiviikon lenkki on hänen varaussivullaan ryhmäsessiona. Sillä on ilta ja kellonaika, puoli seitsemän, ja katto kaksikymmentäneljä paikkaa. Kun kahdeksantoista on varannut, sivu näyttää kuusi paikkaa jäljellä. Kun viimeinen menee, siinä lukee täynnä, eikä kahdettakymmenettäviidettä pysty tunkemaan sisään. Reuben ei laske enää mitään. Hän avaa sivun ja siinä on lista, valmiiksi laskettuna.

Koska kyseessä on vakiintunut viikoittainen juttu, hän asetti sen toistumaan. Ensi keskiviikon lenkki on jo varattavissa, ja sitä seuraava, joten vakiojuoksijat voivat lukita muutaman viikon kerralla. Pari heistä varaa nyt kokonaisen kuukauden yhdellä kertaa, mikä tarkoittaa että Reuben näkee keskiviikkojensa täyttyvän ennen kuin kuluva viikko on edes ohi.

Hän asettaa myös lenkin hinnan. Tavallinen viikko on kymmenen dollaria per juoksija. Kuun viimeisenä keskiviikkona hän vetää pidemmän jokireitin ja lopussa on kahvitauko, ja sen hän hinnoittelee vähän korkeammalle, joten sivu näyttää oikean luvun oikean illan kohdalla. Kaikki maksavat lenkin varatessaan, joten käteinen ja kilisevä tasku ovat historiaa. Hän saapuu paikalle, ja rahapuoli on jo hoidettu.

Kokoontumispaikka, ei hänen kotiovensa

Porukka ei lähde Reubenin kotoa. Se lähtee rantavajalta, jolla on oma osoitteensa järven toisella puolella ja parkkipaikka jota ei löydä helposti jos ei ole koskaan käynyt. Siksi jokainen lenkki kantaa mukanaan sen osoitteen ja ajo-ohjelinkin. Hermostunut ensikertalainen, joka löysi porukan ystävän kautta, voi napauttaa sitä ja ajaa suoraan oikeaan paikkaan sen sijaan että viestittäisi varttia yli kuusi kysyäkseen missä kaikki ovat. Häntä yllätti miten paljon tuo yksi pieni asia auttoi. Parkkipaikalla eksyneiden viestit yksinkertaisesti loppuivat.

Paras muutos on asia jota ei enää tapahdu. Kukaan ei viestitä kysyäkseen pidetäänkö se, koska sivu kertoi sen heille jo ennen kuin he ehtivät tarttua puhelimeen.

Pieni ennuste joka vastaa villin taivaan kysymykseen

Juokseminen on ulkoilmabisnestä, ja säällä on äänivalta. Tässä kohtaa ominaisuus, jota hän piti koristeena, ansaitsi paikkansa. Jokainen lenkki hänen sivullaan näyttää sen illan elävän sääennusteen, siinä kortilla, pienen animaation kanssa. Selkeää taivasta kun viikko näyttää lempeältä, pilveä tai sadetta kun ei näytä. Kun joku miettii varaisiko keskiviikon, hän näkee että keskiviikko näyttää hyvältä ja varaa vähän luottavaisemmin. Viiden aikaan tuleva onko se vielä tänään -viesti kuivui käytännössä pois, koska kortti oli jo vastannut siihen.

Se tekee myös jotain hiljaisempaa. Moni niistä jotka ennen tippuivat pois ei oikeastaan tippunut pois. He heräsivät harmaaseen aamuun ja päättivät että ilta on varmasti läpimärkä, ja puhuivat itsensä takaisin sohvalle. Kun ennuste on kortilla sillä hetkellä kun he varaavat ja kertoo selkeästä ja leudosta säästä, he sitoutuvat kunnolla ja he tulevat paikalle.

Kun se oikeasti kaataa vettä

Joinakin keskiviikkoina taivas voittaa. Kun polku on joki ja tuuli tulee sivusta, Reuben peruu lenkin puhelimestaan yhdellä napautuksella. Jokainen varannut saa hyvityksen automaattisesti ja sähköpostin siitä. Hän ei seiso keittiössään hyvittämässä kahdellekymmenelle ihmiselle yksi kerrallaan, eikä kukaan jää miettimään näkeekö kymppiään enää. Hän lisää rivin jossa lukee nähdään ensi viikolla, ja siinä koko homma.

Juoksija joka haluaa vähän enemmän

Kaikki eivät halua ryhmää. Aina välillä joku juoksija pyytää Reubenilta kunnon kahdenkeskisen tunnin, joku joka treenaa ensimmäistä puolimaratoniaan ja haluaa askelluksensa katsottavan, tai palaava juoksija joka pääsee takaisin liikkeelle rasitusvamman jälkeen. Ne eivät ole ryhmäsessioita. Ne varataan tavallisena ajanvarauksena, yksi aika hänen kalenteristaan molemmille sopivana hetkenä ja yksityistunnin hinnalla. Sama varaussivu, eri muoto. Porukkailta täyttää rajatut paikkansa, ja yksityistunnit asettuvat sen ympärillä oleviin hiljaisempiin aikoihin.

Miten porukka oikeasti kasvaa

Juoksuporukka kasvaa siitä että joku tuo kaverin. Niin se on aina mennyt. Siksi Reuben lähettää vakiojuoksijoilleen suosittelulinkin, jonka voi antaa ystävälle, ja kun se ystävä liittyy ja varaa ensimmäisen lenkkinsä, molemmat saavat siitä pienen palkkion. Se on sama asia joka jo tapahtui, juoksija kehumassa porukkaa lauantaikahvilla, paitsi että nyt se merkitsee molemmille jotain. Hänen keskiviikkolukunsa ovat hiipineet ylöspäin ilman että hän on tulostanut ainuttakaan mainoslehtistä.

Jos pidät mitä tahansa kiinteänä iltana, porukkalenkkiä, ratatreeniä, viikonlopun pitkää lenkkiä tai kympin ohjelmaa, se voi toimia näin. Valitse ilta, rajaa paikat, laita lenkille hinta ja anna ihmisten varata ja maksaa itsensä sisään. Sitten pääset tekemään sitä mitä varten oikeasti sidoit kengännauhat, eli juoksemaan edessä ja huutamaan kannustusta, takanasi porukka joka tiesi tasan missä pitää olla.